torstai 24. lokakuuta 2013

Now and then...

Vuosi sitten odotin esikoistamme, asuin Sveitsissä ja olin muuten aika samanlainen ihminen kuin nyt. Kaikki puhuivat minulle elämän muuttumisesta täysin lapsen myötä, minä en uskonut. En usko edelleenkään :) Olen siis joko jääräpäinen tai erilainen ihminen kuin he, jotka asiaa minulle toitottivat. 
En nyt väitä etteikö elämä lainkaan olisi muuttunut, mutta ei nyt niin radikaalisti. Tuntuu, että toisille se sitten tulee isompana shokkina.
Olen pysynyt itse edelleen samanlaisena ihmisenä kuin ennen ja olen saanut tehdä samoja asioitakin mitä olen ennen tehnyt. En voisi olla tyytyväisempi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Olen hyvin kiitollinen kaikesta mitä minulla tällä hetkellä on. Oppinut arvostamaan elämässä pienempiäkin juttuja.
Alla pari kuvaa Instagramista. Heh, tähän vuodenaikaan on aika helppo pitää näitä "bad hair day" päiviä ;)

minä nyt.

minä vuosi sitten.

10 kommenttia:

  1. Odotan tällä hetkellä esikoistamme (viikolla 37) ja kaikki sanovat minullekin, että "odota vaan, kaikki muuttuu kohta. Nautiskele nyt vielä, kohta vauva on sinussa kiinni koko ajan". Toivon, että minullekin käy niin, että saan pitää elämässäni ne monet asiat, joista olen tähän asti eniten nauttinut. Tähän kuuluvat juoksulenkit, ravintolaillat kavereiden kanssa, shoppailu ja matkustelu. Saa nähdä miten käy! ;)
    -Maikki

    VastaaPoista
  2. Onnea :) voi miten tutulta tuo kuulostaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että oma asenne on se tärkein! Et tietenkään ramppaa juoksulenkillä heti sairaalasta päästessä tai käy joka ilta ravintolassa, mutta mikäli teet kaikkea kohtuudella onnistuu se varmasti aivan niinkuin ennen ;) T. lenkillä käynyt, ravintolaillallisilla kavereiden kanssa ollut, vauvan kanssa matkustanut ja shoppaillut :D

    VastaaPoista
  3. Toisaalta elämä on kovasti itsellä muuttunut vauvan myötä, kun olen hänen kanssaan kotona enkä töissä, mutta toisaalta ei kuitenkaan niin kauheasti muilta osin. Aiotko olla pitempään kotona vai joko olet palaamassa töihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole palaamassa vielä töihin, haluan kyllä nauttia pojan kanssa täysin rinnoin näistä ihanista päivistä :)

      Poista
  4. Kiva postaus! Mä oon sun kanssa samaa mieltä, en koe lapsen saamisen muuttaneen elämääni mitenkä hurjasti, toki neiti on paras lisä, mitä olisin voinut kuvitella, mutta edelleen teen omia juttujani, kuten ennen hänen syntymäänsäkin. Siinä se idea varmaan onkin; itseään ei kannata hukata äitiyteen! ;)

    VastaaPoista
  5. Jäin pohtimaan tätä postaustasi ja loppujen lopuksi sen ideaa. Toivon, että säilytät tämän ja luet vaikka kolmen neljän päästä uudestaan ja mietit näitä juttuja uudestaan. Vanhemmiksi tulo ei mielestäni olekkaan sitä, että jättäisit elämän ennen lapsia kokonaan, vaan sitä kuinka elämänarvot muuttuvat ja sitä kautta lapsi muuttaa elämää! Uskon, että oivallat asian, kun lapsesi saa vähän lisää kuukausia!
    Terveisin Tiina,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meillä on ehkä molemmilla ollut eri idea tätä kirjoittaessa ja lukiessa ;) En väitä olevani eri mieltä kanssasi siinä kohtaa etteikö lapsen kautta elämänarvot muutu. Et myöskään tiedä mitä tarkalleen minulle on sanottu ennen lapsen syntymää koska kirjoitin tämän todella pintapuolisesti :) Eiköhän kaikkia asioita mietitä aina vuoden parin päästä uudelleen! Kivaa jatkoa ja kiitos kommentistasi Tiina :)

      Poista
  6. Mistä tuo ekan kuvan harmaa piposi on ostettu, tosi kivan näköinen! :)
    T.Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei, se on monta vuotta sitten ostettu muistaakseni ihan H&M:ltä :) kiitos! ;)

      Poista